Harjoittelu = Tutkimus ja Harjoite = Testaus

by tommi paavola in ,


Periaate: Periaate-Strategia-Tekniikka (PST), Mitattavuus, Yksilöllisyys
Sovellus: Käytännön kenttätestejä

Tieteellinen tutkimus tukee meitä testaamalla teorioita ja keräämällä ja tulkitsemalla informaatiota tietystä aiheesta. Voimme löytää tutkimuksen avulla sellaisia yhtäläisyyksiä ja yhtenäisyyksiä, joita voimme kutsua ‘periaatteiksi’ mikä sanakirjan mukaan tarkoittaa ‘ toiminnan, menettely- tai ajattelutavan perusajatusta, johtavaa ajatusta, ohjenuoraa, perussääntöä’. Periaatteita loogisesti soveltamalla meidän on mahdollista johtaa niistä strategioita (‘suunnitelmia, joilla pyritään saavuttamaan tavoiteltu päämäärä’). Strategia sisältää yksittäisiä toimia tai tekniikoita, joilla suunnitelma toteutetaan. Ajattelun polku on tässa siis järjestyksessä Periaate -Strategia -Tekniikka.

Valmentajina meidän tulisi aktiivisesti metsästää toimivia periaatteita, joita voimme soveltaa omassa ympäristössämme ja omille urheilijoillemme. Periaatteiden sijasta eksymme kuitenkin usein etsimään tekniikoita, sellaisia ‘valmiita ratkaisuja’, joita sitten kopioimme käyttöömme tutkimusraportin sivuilta suoraan ja luottavaisin mielin. Tämä olisikin tietysti toimiessaan paljon helpompaa kuin yksilöllinen soveltaminen periaatevetoisen ajatusprosessin kautta.

Valmentaminen onkin mielenkiintoista taiteilua yleisten periaatteiden ja yksilöllisten eroavaisuuksien risteyksissä, missä käytännön ‘tieteellinen tutkimus’ tapahtuu. Voimmekin käyttää monenlaisia menetelmiä yksityiskohtaisen ja merkityksellisen tiedon hankinnassa valmennusympäristöömme ja urheilijoihimme liittyen. Jokainen urheilija on yksilöllisen tutkimuksemme ja opiskelumme kohde. Keräämme tarkoituksenmukaista informaatiota, nojaamme vahvasti periaatteisiin ja sovellamme niitä parhaamme mukaan jokaisessa hetkessä. Valmentaja ei voi vain lukea toisten tutkimuksia – valmentajan on itse oltava tieteilijä ja tutkija.

Yksilön valmennuksessa tai harjoittelussa eivät satunnaisen kohderyhmän keskiarvot riitä, vaan tarvitsemme tarkkaa dataa urheilijastamme, päivästä päivään. Tutkimuksemme menetelmät täytyvät olla yksinkertaisia, luotettavia, helposti toistettavia ja tietenkin merkityksellisiä suhteessa tavoitteisiin. Jokainen harjoite voi olla testi tai tutkimus. Onko tarpeen kehittää erillisiä tai irrallisia tutkimuksen menetelmiä, vai voivatko itse harjoittelu ja harjoitteet toimia mittauksen välineinä? Pystymmekö nopeasti tulkitsemaan ja soveltamaan tietoa harjoittelutilanteessa?

Mittaaminen luo välittömästi merkitystä. Se mitä mitataan, koetaan tärkeäksi ja ohjaa toimintaamme. Harjoittelemme siis sitä mitä mittaamme. Mittauksen kohteet on siten valittava harkiten, sillä ne suuntaavat keskittymistämme, energiaamme, motivaatiotamme ja resurssejamme voimakkaasti. Kaikki mitä pystytään mittaamaan, ei välttämätta ole olennaista. Toisaalta moni harjoittelun osatekijä saattaa olla äärimmäisen kriittinen suoritukselle, vaikka sitä ei pystyttäisi mittaamaan absoluuttisesti ollenkaan. Meidän ei siis ehkä kannata arvottaa tiettyä ominaisuutta tai tekijää toista tärkeämmäksi vain siksi, että sitä on helpompi mitata ja/tai, että siitä löytyy enemmän tutkimusnäyttöön perustuvaa tietoa.  

‘Exercise is the test and the test is the exercise’, sanovat David Tiberio ja Gary Gray. Valmentajina voimme testata urheilijoita tutuillakin liikkeillä ja harjoitteilla ja luoda uusia toimivia mittausmenetelmiä myös kenttäolosuhteisiin. Voimme kerätä informaatiota, tulkita ja soveltaa sitä samassa harjoituksessa. Tällaisten mittaustyökalujen pitää siis olla luonnollisesti yksinkertaisia mutta myös mahdollisimman luotettavia. Joitain esimerkkejä ovat:

-Ylikuormitustestit mielialakyselyllä (POMS, TDS ym)

-Levon määrä (nukutut tunnit; kysely tai mittari)

-RPE-kuormittuneisuus kysely (Borg 6-20 ym)

-Vertikaalihyppy (korkeus - hermoston valmius)

-Integroitu liikkuvuus (ketjuliikkuvuus, esim. mittarimato-liike)

-Integroitu-eristetty liikkuvuus ja liikehallinta (jalkapalloilijan nilkka: yhden jalan kurotus kohteeseen)

-Integroitu-eristetty liikkuvuus ja liikehallinta (tennispelaajan lonkka: kurotus kädellä kohteeseen)

-Tasapaino, koordinaatio, voima (pikaluistelija: yhden jalan kyykky)

Not everything that counts can be counted, and not everything that can be counted counts
— William Bruce Cameron

SUOMI 100 VUOTTA!!

Tämän vuoden kestävän 52-projektin tavoitteena on:

-          Kunnioittaa 100-vuotiasta Suomea julkaisemalla kirjoitus per viikko vuoden ajan (52)

-          Osallistua suomalaiseen valmennuskeskusteluun ja kollektiiviseen kehittymiseen

-          Ihmetellä ihmisen liikkumisen periaatteita ja antaa niistä esimerkkejä ja sovelluksia

-          Antaa ‘uudet lasit’ fysiikkavalmennuksen tarkasteluun (uusi perspektiivi)

-          Piilottaa ‘pikku kiviä kenkään’ ajatusprosessin aktivoimiseksi (mukavuusalueen haastaminen)


Vapaus liikkua luovasti (3D-periaatteen puitteissa)

by tommi paavola in ,


Periaate: 3D
Sovellus: Liikkuvuusharjoite (takareisi ja lantion alue)

Kolmiulotteisuus (3D) -periaate ihmisliikkeessä on sovellusten ja variaatioiden loputon lähde. Tätä periaatetta voidaan tarkastella meidän liikeympäristömme ominaisuuksien, liikesuuntien tai oman kehomme anatomian kautta. Lähitulevaisuudessa keskitymme kahteen ensimmäiseen, nyt viimeisenä mainittuun, eli kehon anatomian kolmiulotteiseen toimintaan.

Mutta ensin muutama sananen periaatteista yleensä. Periaatteelle tyypillistä on se todenperäisyyden lisäksi se, että sitä pystytään soveltamaan onnistuneesti eri tarkoituksissa. Juuri tämä mahdollisuus vapauttaa meidät luomaan ja kehittämään uutta, pysyen samalla periaatteen määrittelemissä rajoissa. Periaate siis, ainakin liikevalmennuksessa, vapauttaa meidät toimimaan valmennettavan hyväksi ja yht’aikaisesti pitää meidät sopivan pitkässä talutushihnassa, jottemme karkaa periaatteen toimivuuden ulkopuolelle. Näin toimii parhaimmillaan kaikki luovuus – vapaus kehittää uutta tiettyjen turvallisten rajojen sisällä. Rajojen ylittäminen on toki mahdollista mutta silloin myös kyseisen periaatteen potentiaali heikkenee. Kaiken kaikkiaan periaatteilla on se valtava voima, että jokaisen on mahdollista yksilöllisesti valita itse tapansa ilmaista ja käyttää erilaisia strategioita ja tekniikoita tavoitteisiin pyrkiessään.

Yksikään lihas tai nivel kehossa ei osallistu ihmisen liikkumiseen ainoastaan yhdessä tasossa (1-D) tai suunnassa, vaan kaikilla on 3D-tehtävä. Takareisilihas ei ole ainoastaan koukistus-ojennus -kone vaan osallistuu aktiivisesti liikkeeseen, kun lantio tai polvi liikkuu sivuttaistasossa tai kuormittuu kierteisessä tasossa. Tämä on yksi periaate, jonka voi saman tien laittaa ‘pankkiin’: jokainen lihas ja nivel osallistuu kolmiulotteiseen liikkeeseen. Tästä periaatteesta on meille erittäin paljon hyötyä kaikessa liikkeen harjoittelussa. Voimme käyttää täta tietoa hyväksi esimerkiksi tehokkaan liikkuvuus-strategian muodossa.

Useimmiten ‘perinteinen’ liikkuvuusharjoittelu keskittyy venyttämään lihasta ainoastaan sen oletetussa suunnassa ja sen oletetun tehtävän perusteella. Jos siis halusimme venyttää takareittä, nostimme sen asentoon, jossa takareisi (ja muut pehmytkudososat) olivat ääriasennossaan ja pidimme tuota asentoa ja venytystuntemusta yllä halutun ajan. Tuloksia sillä jossain määrin myös saavutettiin mutta kenties ei toivotusti, ainakaan lopullisen siirtovaikutuksen suhteen. Miten 3D periaate voi sitten auttaa meitä tässä tehtävässä?

Ensimmäisiksi ongelmiksi venyttelyssä yllä kuvatulla tavalla muodostuvat keskushermoston toimintaan liittyvät mekanismit; sen tehtävä suojella kehoa vaurioilta ja sen toiminta perustuen proprioseptoreilta saatuun informatioon. Mutta niistä tulevina viikkoina lisää.

3D -periaate auttaa meitä saavuttamaan toiminnallisen liikkuvuuden käyttämällä muita suuntia apuna toteutuksessa. Sama takareiden venytys voidaan toteuttaa ‘löysäämällä siimaa’ venytysasennon suhteen ja liikuttamalla kehoa muissa suunnissa ja tasoissa samanaikaisesti. 3D-liikkuvuusharjoittelu ‘keskustelee’ lihaksiston kanssa näin sen todellisen, niin rakenteellisen kuin toiminnallisen, anatomian mukaisesti ja ottaa samalla huomioon keskushermoston valvovan, suojelevan ja resursseja vapauttavan roolin.

Kun olemme oppineet kolmiulotteisuuden periaatteen ja todenneet sen käytön tehokkuuden liikkeen valmennuksessa, voimme soveltaa sitä kaikessa ominaisuusharjoittelussa. 3D periaate voi yksinkertaisimmillaan näyttää meille rikkaamman tavan liikuttaa kehoa mutta toimii myös erittäin tehokkaasti yksilöllisen harjoitusohjelman kehittämisessä ja toteutuksessa.
 
Mieti miten voisit käyttää muita suuntia ja tasoja omissa perusharjoitteissasi? Aloita niistä, joissa kehittyminen on pysähtynyt tai hidastunut.

In limits, there is freedom. Creativity thrives within structure.
— Julia Cameron

SUOMI 100 VUOTTA!!

Tämän vuoden kestävän 52-projektin tavoitteena on:

-          Kunnioittaa 100-vuotiasta Suomea julkaisemalla kirjoitus per viikko vuoden ajan (52)

-          Osallistua suomalaiseen valmennuskeskusteluun ja kollektiiviseen kehittymiseen

-          Ihmetellä ihmisen liikkumisen periaatteita ja antaa niistä esimerkkejä ja sovelluksia

-          Antaa ‘uudet lasit’ fysiikkavalmennuksen tarkasteluun (uusi perspektiivi)

-          Piilottaa ‘pikku kiviä kenkään’ ajatusprosessin aktivoimiseksi (mukavuusalueen haastaminen)