Askellus/Askelkyykky (Maailman paras harjoite?, osa 2)

by tommi paavola in , , , , , ,


Periaate: Kehon yhteistyö, Spesifisyys, Tiedostamaton liike, Lataus-Tuotto
Sovellus: Askellus ja liikeketjut kiinniotto- ja heittoliikkeessä (esim. pesäpallo)

Uskaltaisin väittää, että ‘askel’ eri muodoissaan on urheilukentällä eniten toistuva liikemalli. Sen tehtävänä on useimmiten siirtää koko kehon massaa johonkin suuntaan, jotta lajitilanteen tehtävä pystytään toteuttamaan onnistuneesti. Joskus askeleita otetaan useampia ja toisinaan vain yksi palaten sen jälkeen lähtöpisteeseen. Askel toistuu lineaarisessa juoksussa samankaltaisena (ei tosin 100% samanlaisena) ja joukkue- tai mailapelin tohinoissa hyvin vaihtelevana. Kestävyys- tai pikajuoksun suorituksessa askel on tehtävän ja motorisen taidon kannalta päällimmäisin liikemalli, kun taas pesäpallon ulkopelissä ensisijainen tehtävä on pallon kiinniotto ja askel taas on ikäänkuin tiedostamattomammalla tasolla ja ‘taustalla’ toimiva liikemalli. Lajeissa, joissa askel on lajisuorituksen kannalta keskeinen ja suhteellisen samanlaisena toistuva liike, on itse askeleen tekniikka ja taito hyvin olennainen osa oppimista ja harjoittelua (esim. pikajuoksun tekniikka). Toisaalta lajit, joissa on useampia päällekkäisiä, samanaikaisesti tapahtuvia ja lajin ärsykkeisiin reagoivia liikemalleja, vaativat kenties toisenlaista lähestymistä oheisharjoittelun ja oppimisen suhteen.

Vaikka lineaarisen juoksun mekaniikan ja siihen liittyvän askeleen liikemallin oppiminen ja oheisharjoittelu on suositeltavaa kaikille urheilijoille, on se täysin riittämätön perusta monen muun lajisuorituksen liikkeisiin. Jos havainnoimme ja analysoimme lajisuorituksia vaikkapa judossa, nyrkkeilyssä, lentopallossa, sulkapallossa tai pesäpallossa, on helppo havaita, kuinka erilaisia suuntia, asentoja, nopeuksia ja liikeratoja askeleeseen voi liittyä jo lajin sisällä, puhumattakaan vertailusta lajien välillä. Nämä askeleet ovat kriittisen tärkeitä suorituksen tehokkuuden, taloudellisuuden ja turvallisuuden kannalta, mutta jäävät usein lajin primääriliikkeen tai tehtävän varjoon. Keskitymme siis helposti vain lyönnin tai kiinnioton tarkkuuteen ja tekniikkaan mutta unohdamme lajisuorituksen onnistumiseen/epäonnistumiseen johtaneet tiedostamattomat, joskin aivan yhtä olennaiset, liikeaskeleet. Mieti vaikka yllämainittujen lajien tilanteita; judon heittoa, nyrkkeilyn liikkumista tai palloilulajien kurotustilanteita.

Jotta askeleen liikemallit kehittyvät lajin tarpeiden mukaisesti, on lajiharjoituksissa tietysti tarjottava riittävästi vaihtelevia ja pelispesifejä mahdollisuuksia niiden harjoittamiseen. Oheisharjoittelulla on myös tärkeä oma roolinsa näiden taustalla toimivien tiedostamattomien liikkeiden parantamisessa ja lajisuorituksen monipuolisiin ärsykkeisiin valmistamisessa. Emme kuitenkaan pysty lähestymään sitä ainoastaan yhden tietyn motorisen taidon oppimisen näkökulmasta, sillä tilanteet ja suoritukset vaihtelevat lähes rajattomasti. Oheisharjoittelun yhtenä tehtävänä onkin nostaa liikejärjestelmän ja liikemallin kapasiteettia erilaisiin vaihteleviin lajitilanteisiin reagoimisessa. Edellytyksenä onkin silloin, että:

1) tunnistamme lajin liikemallit
2) tiedämme mitä liikemallit vaativat kehon asemilta ja liikeketjuilta
3) harjoitamme niitä riittävän spesifillä tavalla
4) varioimme liikemallin harjoittelua lajianalyysin raamien puitteissa 

Tarkastellaan vaikka pesäpallosta ja vastaavista lajeista tuttua liikettä, jossa liikkeen tavoite ja tehtävä on ottaa matalalla lentävä/pomppaava pallo kiinni eteenpäin yhdellä kädellä (räpylällä) kurottaen ja kääntyä samantien kiinnioton jälkeen heittoon kohti kolmosta. Sekä kiinniotossa, että heitossa otetaan askel toiminnan suuntaan – askeleet näissä eri tehtävissä ovat kuitenkin täysin erilaisia luonteeltaan ja keholle asettamien vaatimustensa suhteen. Matalan kiinnioton liike ja asento kuormittaa runsaasti takaketjua, diagonaalista takaketjua ja jonkin verran sivuketjua. Heiton liike taas varaa energiansa etuketjuun, diagonaaliseen etuketjuun ja jonkin verran sivuketjuun. Matalan kiinnioton liike tuottaa lonkassa sisäkierron, lähennyksen ja voimakkaan koukistuksen (etujalan puoli) kun taas heitto vaatii latausasennolta ulkokiertoa, loitonnusta ja voimakasta ojennusta (takajalan puoli). Matalan kiinnioton ja kääntymisen liike kulminoituu eksentriseen vaiheeseen, kun taas heiton liike konsentriseen ja räjähtävään.

On helppo havaita, ettei ‘perusaskelkyykky’ harjoitteena riitä kehittämään kaikkia näiden liikkeeiden osatekijöitä, vaikka tarjoaakin yhden hyvän option yleisen perustan rakentamisessa. Käytännön sovelluksessa ihmetellään lisää kiinniottoon ja heittoon liittyvää askelta ja niihin liittyviä askellusharjoitteita.

Not just because every day you wake up feeling differently, but because every shot is different, every single one. From the moment the ball in in motion, it comes at you at an infinite number of angles and speeds. The differences might be minute, microscopic, but so are the variations your body makes - shoulders, elbows, wrists, hips, ankles and knees -in every shot.
— Rafael Nadal

SUOMI 100 VUOTTA!!

Tämän vuoden kestävän 52-projektin tavoitteena on:

-          Kunnioittaa 100-vuotiasta Suomea julkaisemalla kirjoitus per viikko vuoden ajan (52)

-          Osallistua suomalaiseen valmennuskeskusteluun ja kollektiiviseen kehittymiseen

-          Ihmetellä ihmisen liikkumisen periaatteita ja antaa niistä esimerkkejä ja sovelluksia

-          Antaa ‘uudet lasit’ fysiikkavalmennuksen tarkasteluun (uusi perspektiivi)

-          Piilottaa ‘pikku kiviä kenkään’ ajatusprosessin aktivoimiseksi (mukavuusalueen haastaminen)


'Itsenäinen riippuvaisuus' (1/52)

by tommi paavola in ,


Periaate: Kehonosien riippuvaisuus toisistaan, yhteistoiminta
Sovellus: J
alkaterän toiminta ja askelkontaktin laatu

Suomen juhliessa 100-vuotista itsenäisyyttään kansakuntana, pohdiskelen itsenäisyyden merkitystä osana integroitunutta maailmaa. Ajatukseni harhailevat aika nopeasti geopolitiikasta ihmisliikkeeseen ja mietin mitä itsenäisyys tarkoittaisi kehon ja liikkeen näkökulmasta. Mutta mietitään ensin mitä itsenäisyys tarkoittaa ajankohtaisesta näkökulmasta Suomen juhlapäivänä.

Itsenäisyys määritellään tilaksi, jossa on mahdollisuus on itse-määräämisoikeus ja vapaus tehdä päätöksiä omasta toiminnasta ja tulevaisuudesta. Tämä tila saavutetaan, kun valtio tunnustetaan ja se se saa oikeuden tulla kansainvälisesti kohdelluksi itsenäisenä kansakuntana, vapaana mutta velvollisena tekemisistään. Moni kansakunta on taivaltanut kivuliaan prosessin itsenäisyyden tavoittelussa. Sodissa ja rauhattomuuksissa moni on maksanut kalliin hinnan vapauden tavoittelusta tai puolustamisesta. “Freedom is not free”, vapaus ei ole ilmaista, on tapana sanoa. Itsenäisyys on valtion arvokkain omaisuus tai ominaisuus.

Itsenäisyyden pohdinnan yhteydessä tulee kuitenkin nopeasti vastaan tosiasia, että olemassaoloomme kansakuntina ja ihmisinä liittyy myös intiimisti riippuvaisuus, mikä on itsenäisyyden vastakohta, ainakin melkein. Arvostamme itsenäisyyttä yli kaiken, mutta havaitsemme samalla olevamme käytännössä riippuvaisia muista.

Ihmiskeho on erinomainen esimerkki suhteista, joissa jokaisen kehon osan rooli on äärimmäisen tärkeä mutta jotka samalla ovat itsekseen täysin hyödyttömiä ja siten riippuvaisia muista kehon osista. Keskinäistä kilpailua ei kehon toiminassa löydy, vaan yhteinen tavoite toiminnan tai tehtävän onnistumiseksi on kaikkien tiimin toimijoiden prioriteetti numero 1. Tämä havaitaan ehkä helpoimmin, jos joku kehon osista EI toimi optimaalisesti ja kaikki muut kärsivät sen tuloksena.

Tätä yhteistoimintaa voidaan demonstroida vaikkapa toisiinsa monilla tapaa liittyvien nivelten kautta. Nivelet ovat toisiinsa fyysisessä yhteydessä luuston ja pehmytkudosrakenteiden kautta ja jokaisen nivelen toiminta tai toimimattomuus vaikuttaa anatomisiin asemiin niin alempana kuin ylempänä ketjussa.

Oletko huomannut, miten tietyt nivelet ‘valittavat’ enemmän kuin toiset? Ehkäpä olet kuullut kitinää polven tai alaselän suunnalta, mutta vähemmän esimerkiksi lonkalta tai rintarangalta. Teemme usein virheen kohdistamalla kaiken huomiomme ‘kitisijöihin’ unohtaen, että todellinen syy löytyy monesti muualta. Ehkäpä polvi tai alaselkä eivät ole syypäitä kiputiloille tai toimintahäiriöille ja ongelman aiheuttajia pitäisi etsiä ensimmäisenä vaikkapa sieltä seuraavan kerroksen naapurinivelestä.

Riippuvaisuus tarkoittaa kyvyttömyyttä toimia ilman muiden tiimin toimijoiden tukea. Se on nöyrä ja haavoittuvainen asema, mikä on luonnollista kehon osien kesken, mutta toteutuu varmaan vähän huonommin meidän ihmisten ja etenkin valtioiden välillä. Olisikohan totuus kuitenkin se niin ihmisten kuin niveltenkin kesken, että parhaat tulokset saavutetaan itsenäisyyden ja  riippuvaisuuden yhdistelmän kautta?

Hyvää Itsenäisyyspäivää sinivalkoinen Suomi!

For just as each of us has one body with many members, and these members do not all have the same function.
— Romans 12:4

SUOMI 100 VUOTTA!!

Tämän vuoden kestävän 52-projektin tavoitteena on:

-          Kunnioittaa 100-vuotiasta Suomea julkaisemalla kirjoitus per viikko vuoden ajan (52)

-          Osallistua suomalaiseen valmennuskeskusteluun ja kollektiiviseen kehittymiseen

-          Ihmetellä ihmisen liikkumisen periaatteita ja antaa niistä esimerkkejä ja sovelluksia

-          Antaa ‘uudet lasit’ fysiikkavalmennuksen tarkasteluun (uusi perspektiivi)

-          Piilottaa ‘pikku kiviä kenkään’ ajatusprosessin aktivoimiseksi (mukavuusalueen haastaminen)