Seinää päin -harjoittelua, osa 2; Juoksun mekaniikkaa ja seinäharjoitteita

by tommi paavola in , ,


Periaate: Painovoima, Massa, Voimantuottovektori
Sovellus: Seinää päin -harjoittelua, osa 2; Juoksun mekaniikkaa ja seinäharjoitteita

Liikkeen voimantuotto tapahtuu harvoin puhtaasti joko horisontaali- tai vertikaalisuunnassa. Useimmiten suorituksessa yhdistyy liikkeen tuottaminen ja/tai vastustaminen molemmilla vektoreilla. Hyppy ylöspäin tapahtuu luonnollisesti pääosin vertikaalivektorilla painovoiman vaikutusta vastaan taistellen, mutta hypyssäkin lihasten ja nivelten tasolla liikkeen varaaminen tapahtuu myös horisontaalitasossa, kuten nilkan pronaatiossa/supinaatiossa hypyn voimantuoton aikana.

Suurimmassa osassa elämän ja urheilun liikkeitä tuotamme voimaa eri suunnissa yhtäaikaisesti. Kun vertikaali- ja horisontaalivektori yhdistyvät, muodostuu diagonaalivektori, jonka ‘astekulma’ riippuu liikkeen muuttujista, kuten nopeudesta ja voimantuoton suunnasta. Kiihdytys juoksuun vaatii nojaamista eteenpäin, kun taas alppihiihtäjän asento käännöksessä edellyttää enemmän liikemomentin hallitsemista ja hyväksikäyttöä sivuttaissuunnassa. Vertikaalivektorilla suurin ympäristömme vaikuttava voima on tietysti painovoima. Horisontaalivektorilla urheilijaan vaikuttavia voimia ovat mm. kitka, ilmanvastus tai ulkoinen voima, kuten vastaan työntävä urheilija.

Dynaamisten suoritusten aikana fysiikan lakien hallitsema liikeympäristö muuttuu jatkuvasti suhteessa kehomme orientaatioon ja siten esimerkiksi painovoiman vaikutus vaihtelee riippuen asennosta, jossa toimimme ja liikumme. Voimmekin käyttää hyväksemme painovoiman pysyvää vastusta varioiden kehon orientaatiota suhteessa vertikaalivektoriin. Jos asetamme kehon etunojapunnerrusasentoon, niin painovoiman vaikutus muodostaa erilaisen haasteen ja vastuksen, kuin pystyasennossa. Näin pystymme eri asentoja manipuloimalla ja painovoimaa hyödyntämällä luomaan erilaisia harjoitusärsykkeitä.

Juoksun oheisharjoittelussa unohdamme joskus, että vauhdikkaassa liikkumisessa paikasta A paikkaan B yhdistyy painovoiman vaikutuksen lisäksi muita maapallon vakiovoimia, joita ei paikallaan tehdyssä harjoituksessa pystytä saavuttamaan. On kuitenkin olemassa sellaisiakin juoksuliikkeen elementtejä ja ominaisuuksia, joita voimme kehittää ‘paikallaan’ tapahtuvassa harjoittelussa, esimerkiksi käyttäen hyväksi painovoiman vaikutusta sekä asentomuuttujia.

Seinä (tai muu tukeva vertikaalipinta) on monella tapaa käytännöllinen työkalu painovoiman hyödyntämisessä ja juoksuliikkeen osalta se tarjoaa meille useampiakin erilaisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi juoksijan pyrkiessä kehittämään juoksuliikkeen vaatimaa vasemman ja oikean lonkkanivelen vuorottaista ojennus-koukistus -liikettä, seinäpinta ja painovoima voivat olla avuksi. Juoksijan tulisi siis pystyä samanaikaisesti saavuttamaan tukeva askelkontakti ja voimakas ojennusliike sekä viemään vastakkaista jalkaa voimakkaasti eteenpäin polvea nostaen (lonkan koukistus). Rajoitukset tässä askeleen vaiheessa syövät juoksun tehoa ja taloudellisuutta vähentämällä askeleen pituutta sekä reaktiovoimien ja elastisten elementtien hyötyä.

Seuraavassa sovelluksessa käytetään seinää ja painovoimaa työkaluina juoksuliikkeen parantamisessa. 

It is easy to accept the presence of gravity on earth, but not recognize how essential it is to functional movement. Gravity drives all matter towards the center of the planet, including human beings.
— David Tiberio

SUOMI 100 VUOTTA!!

Tämän vuoden kestävän 52-projektin tavoitteena on:

-          Kunnioittaa 100-vuotiasta Suomea julkaisemalla kirjoitus per viikko vuoden ajan (52)

-          Osallistua suomalaiseen valmennuskeskusteluun ja kollektiiviseen kehittymiseen

-          Ihmetellä ihmisen liikkumisen periaatteita ja antaa niistä esimerkkejä ja sovelluksia

-          Antaa ‘uudet lasit’ fysiikkavalmennuksen tarkasteluun (uusi perspektiivi)

-          Piilottaa ‘pikku kiviä kenkään’ ajatusprosessin aktivoimiseksi (mukavuusalueen haastaminen)


Treenaatko eläviä vai kuolleita? (2/52)

by tommi paavola in


Periaate: Fysiikan lait; painovoima, massa liikemomentti
Sovellus: Kävelyn biomekaniikka ja lihasten teh
tävät polven koukistuksessa/ojennuksessa

Etureiden lihakset ojentavat polvea ja takareiden lihakset koukistavat polvea, eikö niin? No näinhän meille on oppikirjoissa ja anatomian tunneilla opetettu, mutta onkohan asia ihan niin. Jos treenaat kuolleita, niin asia ei ole yhtä merkityksellinen, mutta eläviä valmentavien kannattaa miettiä asiaa toisestakin näkökulmasta.

Voimme kuitenkin tarkastella asiaa ensin kuolleiden perspektiivistä, sillä suurin osa anatomian tiedostamme on saatu kuolleita tutkimalla. Paljon arvokasta lääketieteellistä informaatiota olisikin mennyt hautaan vainajien mukana ilman näitä metodeita. Osa tiedosta saattaa kuitenkin olla harhaanjohtavaa, varsinkin jos teemme liian suoria johtopäätöksiä ja vertailuja elävien ja kuolleiden välillä.

Anatomian tutkimuksessa yksi tavoista selvittää lihaksiston toimintaa ja mekaniikkaa oli jänteiden ja lihaksien eksperimentaalinen liikuttelu. Esimerkiksi quardiceps-jänteestä vetämällä reaktio oli varmaankin ruumiin polven ojentuminen. Tästä kenties tutkijan muistiinpano oli, että etureiden lihaksisto ojentaa polvea ja näin lihasten ‘tehtävät’ alkoivat vähitellen selvitä. Tutkimustavan ongelma oli tietysti siinä, että kuolleen ja elävän liikkumisen dynamiikka eivät ole suoraan verrannollisia.

Mikä erottaa elävän ja kuolleen henkilön anatomian ja lihastoiminnan? No joillakin henkilöillä kyllä vaikuttaisi, että ei mikään…hehe. Todellisuudessa lihasten toiminta on kuitenkin dynaamista, integroitua, ympäristömme olosuhteisiin reagoivaa ja hermoston ohjaamaa ja tätä ei autuaammille metsästysmaille siirtyneillä pystytä havaitsemaan. Toisin sanoen ruumis ilman elämää ja ilman yhteisvaikutusta olosuhteiden kanssa muuttuu mekaaniseksi koneeksi, jonka toiminta ei vastaa aitoa ihmisliikettä.

Onhan toki totta, että ihminen halutessaan voi ojentaa polveaan etureiden lihaksistolla ja joskus niin tekeekin. Elämässä ja urheilussa sen päätehtävä ei kuitenkaan ole polven ojennus, eikä takareiden päätehtävä ole polven koukistus. Jos tarkastelemme ihmisen yleisimpiä liikemalleja, vaikkapa kävelyä, niin voimme kysyä seuraavia kysymyksiä: Koukistaako takareisi polven jalan osuessa maahan kävelyssä? Tai ojentaako etureisi tuon koukistuneen polven ottaessamme askeleen edelleen? Vastaus molempiin kysymyksiin on EI. Mutta jos polvi koukistui, niin kuka tai mikä sen sitten koukisti? Painovoima ja massa askelkontaktissa aiheutti polven koukistuksen, ihan ilmaiseksi ja työtä tekemättä. Liikemomentti ja taakse jäänyt jalka taas aiheuttivat polven ojentumisen lantion siirtyessä eteenpäin askeleiden tuloksena. Olivatko etureisi ja takareisi sitten työttömiä koko prosessissa? Päätehtäväksi etureidelle tässä voisi nostaa polven koukistuksen eksentrisen kontrollin (jotta ei lysähdetä maahan asti) ja takareidelle niin polven kuin lonkan koukistuksen eksentrisen kontrollin. Itse asiassa takareisi osallistuu polven osalta enemmän sen ojentamiseen kuin koukistamiseen, nimenomaan kävelyn biomekaniikassa. Kaikki tämä ‘päinvastaisuus’ johtuu siitä vuorovaikutuksesta, että lihaksisto reagoi ympäristöön ja fysiikan lakeihin (painovoima, massa, liikemomentti ym) ensin eksentrisesti kontrolloiden ja sitten konsentrisesti liikettä avustaen. 

Menikö yhtään pää sekaisin? Minulla ainakin on mennyt ja menee edelleenkin. Mutta emme silti voi yksinkertaistaa lihastoimintaa ja tehtäviä kuolleiden tai koneiden tasolle, jos haluamme parantaa ihmisen liikkumista parhaalla mahdollisella tavalla. Ihmisliike on elävää ja dynaamista vuorovaikutussuhdetta ympäristönsä kanssa. Valmennamme siis aika ihmeellistä ihmistä ja sen ihmeellistä liikettä.

I praise you because I am fearfully and wonderfully made
— Psalm 139:14

SUOMI 100 VUOTTA!!

Tämän vuoden kestävän 52-projektin tavoitteena on:

-          Kunnioittaa 100-vuotiasta Suomea julkaisemalla kirjoitus per viikko vuoden ajan (52)

-          Osallistua suomalaiseen valmennuskeskusteluun ja kollektiiviseen kehittymiseen

-          Ihmetellä ihmisen liikkumisen periaatteita ja antaa niistä esimerkkejä ja sovelluksia

-          Antaa ‘uudet lasit’ fysiikkavalmennuksen tarkasteluun (uusi perspektiivi)

-          Piilottaa ‘pikku kiviä kenkään’ ajatusprosessin aktivoimiseksi (mukavuusalueen haastaminen)