Treenaatko eläviä vai kuolleita? (2/52)

by tommi paavola in


Periaate: Fysiikan lait; painovoima, massa liikemomentti
Sovellus: Kävelyn biomekaniikka ja lihasten teh
tävät polven koukistuksessa/ojennuksessa

Etureiden lihakset ojentavat polvea ja takareiden lihakset koukistavat polvea, eikö niin? No näinhän meille on oppikirjoissa ja anatomian tunneilla opetettu, mutta onkohan asia ihan niin. Jos treenaat kuolleita, niin asia ei ole yhtä merkityksellinen, mutta eläviä valmentavien kannattaa miettiä asiaa toisestakin näkökulmasta.

Voimme kuitenkin tarkastella asiaa ensin kuolleiden perspektiivistä, sillä suurin osa anatomian tiedostamme on saatu kuolleita tutkimalla. Paljon arvokasta lääketieteellistä informaatiota olisikin mennyt hautaan vainajien mukana ilman näitä metodeita. Osa tiedosta saattaa kuitenkin olla harhaanjohtavaa, varsinkin jos teemme liian suoria johtopäätöksiä ja vertailuja elävien ja kuolleiden välillä.

Anatomian tutkimuksessa yksi tavoista selvittää lihaksiston toimintaa ja mekaniikkaa oli jänteiden ja lihaksien eksperimentaalinen liikuttelu. Esimerkiksi quardiceps-jänteestä vetämällä reaktio oli varmaankin ruumiin polven ojentuminen. Tästä kenties tutkijan muistiinpano oli, että etureiden lihaksisto ojentaa polvea ja näin lihasten ‘tehtävät’ alkoivat vähitellen selvitä. Tutkimustavan ongelma oli tietysti siinä, että kuolleen ja elävän liikkumisen dynamiikka eivät ole suoraan verrannollisia.

Mikä erottaa elävän ja kuolleen henkilön anatomian ja lihastoiminnan? No joillakin henkilöillä kyllä vaikuttaisi, että ei mikään…hehe. Todellisuudessa lihasten toiminta on kuitenkin dynaamista, integroitua, ympäristömme olosuhteisiin reagoivaa ja hermoston ohjaamaa ja tätä ei autuaammille metsästysmaille siirtyneillä pystytä havaitsemaan. Toisin sanoen ruumis ilman elämää ja ilman yhteisvaikutusta olosuhteiden kanssa muuttuu mekaaniseksi koneeksi, jonka toiminta ei vastaa aitoa ihmisliikettä.

Onhan toki totta, että ihminen halutessaan voi ojentaa polveaan etureiden lihaksistolla ja joskus niin tekeekin. Elämässä ja urheilussa sen päätehtävä ei kuitenkaan ole polven ojennus, eikä takareiden päätehtävä ole polven koukistus. Jos tarkastelemme ihmisen yleisimpiä liikemalleja, vaikkapa kävelyä, niin voimme kysyä seuraavia kysymyksiä: Koukistaako takareisi polven jalan osuessa maahan kävelyssä? Tai ojentaako etureisi tuon koukistuneen polven ottaessamme askeleen edelleen? Vastaus molempiin kysymyksiin on EI. Mutta jos polvi koukistui, niin kuka tai mikä sen sitten koukisti? Painovoima ja massa askelkontaktissa aiheutti polven koukistuksen, ihan ilmaiseksi ja työtä tekemättä. Liikemomentti ja taakse jäänyt jalka taas aiheuttivat polven ojentumisen lantion siirtyessä eteenpäin askeleiden tuloksena. Olivatko etureisi ja takareisi sitten työttömiä koko prosessissa? Päätehtäväksi etureidelle tässä voisi nostaa polven koukistuksen eksentrisen kontrollin (jotta ei lysähdetä maahan asti) ja takareidelle niin polven kuin lonkan koukistuksen eksentrisen kontrollin. Itse asiassa takareisi osallistuu polven osalta enemmän sen ojentamiseen kuin koukistamiseen, nimenomaan kävelyn biomekaniikassa. Kaikki tämä ‘päinvastaisuus’ johtuu siitä vuorovaikutuksesta, että lihaksisto reagoi ympäristöön ja fysiikan lakeihin (painovoima, massa, liikemomentti ym) ensin eksentrisesti kontrolloiden ja sitten konsentrisesti liikettä avustaen. 

Menikö yhtään pää sekaisin? Minulla ainakin on mennyt ja menee edelleenkin. Mutta emme silti voi yksinkertaistaa lihastoimintaa ja tehtäviä kuolleiden tai koneiden tasolle, jos haluamme parantaa ihmisen liikkumista parhaalla mahdollisella tavalla. Ihmisliike on elävää ja dynaamista vuorovaikutussuhdetta ympäristönsä kanssa. Valmennamme siis aika ihmeellistä ihmistä ja sen ihmeellistä liikettä.

I praise you because I am fearfully and wonderfully made
— Psalm 139:14

SUOMI 100 VUOTTA!!

Tämän vuoden kestävän 52-projektin tavoitteena on:

-          Kunnioittaa 100-vuotiasta Suomea julkaisemalla kirjoitus per viikko vuoden ajan (52)

-          Osallistua suomalaiseen valmennuskeskusteluun ja kollektiiviseen kehittymiseen

-          Ihmetellä ihmisen liikkumisen periaatteita ja antaa niistä esimerkkejä ja sovelluksia

-          Antaa ‘uudet lasit’ fysiikkavalmennuksen tarkasteluun (uusi perspektiivi)

-          Piilottaa ‘pikku kiviä kenkään’ ajatusprosessin aktivoimiseksi (mukavuusalueen haastaminen)


'Itsenäinen riippuvaisuus' (1/52)

by tommi paavola in ,


Periaate: Kehonosien riippuvaisuus toisistaan, yhteistoiminta
Sovellus: J
alkaterän toiminta ja askelkontaktin laatu

Suomen juhliessa 100-vuotista itsenäisyyttään kansakuntana, pohdiskelen itsenäisyyden merkitystä osana integroitunutta maailmaa. Ajatukseni harhailevat aika nopeasti geopolitiikasta ihmisliikkeeseen ja mietin mitä itsenäisyys tarkoittaisi kehon ja liikkeen näkökulmasta. Mutta mietitään ensin mitä itsenäisyys tarkoittaa ajankohtaisesta näkökulmasta Suomen juhlapäivänä.

Itsenäisyys määritellään tilaksi, jossa on mahdollisuus on itse-määräämisoikeus ja vapaus tehdä päätöksiä omasta toiminnasta ja tulevaisuudesta. Tämä tila saavutetaan, kun valtio tunnustetaan ja se se saa oikeuden tulla kansainvälisesti kohdelluksi itsenäisenä kansakuntana, vapaana mutta velvollisena tekemisistään. Moni kansakunta on taivaltanut kivuliaan prosessin itsenäisyyden tavoittelussa. Sodissa ja rauhattomuuksissa moni on maksanut kalliin hinnan vapauden tavoittelusta tai puolustamisesta. “Freedom is not free”, vapaus ei ole ilmaista, on tapana sanoa. Itsenäisyys on valtion arvokkain omaisuus tai ominaisuus.

Itsenäisyyden pohdinnan yhteydessä tulee kuitenkin nopeasti vastaan tosiasia, että olemassaoloomme kansakuntina ja ihmisinä liittyy myös intiimisti riippuvaisuus, mikä on itsenäisyyden vastakohta, ainakin melkein. Arvostamme itsenäisyyttä yli kaiken, mutta havaitsemme samalla olevamme käytännössä riippuvaisia muista.

Ihmiskeho on erinomainen esimerkki suhteista, joissa jokaisen kehon osan rooli on äärimmäisen tärkeä mutta jotka samalla ovat itsekseen täysin hyödyttömiä ja siten riippuvaisia muista kehon osista. Keskinäistä kilpailua ei kehon toiminassa löydy, vaan yhteinen tavoite toiminnan tai tehtävän onnistumiseksi on kaikkien tiimin toimijoiden prioriteetti numero 1. Tämä havaitaan ehkä helpoimmin, jos joku kehon osista EI toimi optimaalisesti ja kaikki muut kärsivät sen tuloksena.

Tätä yhteistoimintaa voidaan demonstroida vaikkapa toisiinsa monilla tapaa liittyvien nivelten kautta. Nivelet ovat toisiinsa fyysisessä yhteydessä luuston ja pehmytkudosrakenteiden kautta ja jokaisen nivelen toiminta tai toimimattomuus vaikuttaa anatomisiin asemiin niin alempana kuin ylempänä ketjussa.

Oletko huomannut, miten tietyt nivelet ‘valittavat’ enemmän kuin toiset? Ehkäpä olet kuullut kitinää polven tai alaselän suunnalta, mutta vähemmän esimerkiksi lonkalta tai rintarangalta. Teemme usein virheen kohdistamalla kaiken huomiomme ‘kitisijöihin’ unohtaen, että todellinen syy löytyy monesti muualta. Ehkäpä polvi tai alaselkä eivät ole syypäitä kiputiloille tai toimintahäiriöille ja ongelman aiheuttajia pitäisi etsiä ensimmäisenä vaikkapa sieltä seuraavan kerroksen naapurinivelestä.

Riippuvaisuus tarkoittaa kyvyttömyyttä toimia ilman muiden tiimin toimijoiden tukea. Se on nöyrä ja haavoittuvainen asema, mikä on luonnollista kehon osien kesken, mutta toteutuu varmaan vähän huonommin meidän ihmisten ja etenkin valtioiden välillä. Olisikohan totuus kuitenkin se niin ihmisten kuin niveltenkin kesken, että parhaat tulokset saavutetaan itsenäisyyden ja  riippuvaisuuden yhdistelmän kautta?

Hyvää Itsenäisyyspäivää sinivalkoinen Suomi!

For just as each of us has one body with many members, and these members do not all have the same function.
— Romans 12:4

SUOMI 100 VUOTTA!!

Tämän vuoden kestävän 52-projektin tavoitteena on:

-          Kunnioittaa 100-vuotiasta Suomea julkaisemalla kirjoitus per viikko vuoden ajan (52)

-          Osallistua suomalaiseen valmennuskeskusteluun ja kollektiiviseen kehittymiseen

-          Ihmetellä ihmisen liikkumisen periaatteita ja antaa niistä esimerkkejä ja sovelluksia

-          Antaa ‘uudet lasit’ fysiikkavalmennuksen tarkasteluun (uusi perspektiivi)

-          Piilottaa ‘pikku kiviä kenkään’ ajatusprosessin aktivoimiseksi (mukavuusalueen haastaminen)