Toiminnallinen Harjoittelu -Totta vai Tarua? Osa 1

by tommi paavola in


Toiminnallinen harjoittelu on useille tunteita herättävä ‘termi’. Monille jo teeman mainitseminen aiheuttaa allergisen reaktion. Joillekin kaikki on toiminnallista ja toisille taas mikään ei ole toiminnallista. Ehkä on myös niitä, joille “toiminnallinen” on helppo markkinointitermi, joka on liitetty tiettyyn brandiin tai harjoitusvälineeseen. Jo pelkkä määrittelyn sekavuus on johtanut käytännössä kaikenlaisiin tuotteisiin ja toimintoihin, joiden perusteella väki usein tekee johtopäätöksensä koko ilmiöstä. Aika harvoin kuitenkaan kuulee selkeää selvitystä termin alkuperästä ja perustavasta ajatuksesta. Tästä määrittelyn juurettomuudesta kertoo omaa tarinaansa myös se, että “toiminnallinen harjoittelu” on väännetty Suomessakin “funktionaaliseksi harjoitteluksi”, joka sinänsä selittää sisältöä, ainakin savolaiselle, ehkä vieläkin vähemmän kuin “toiminnallinen harjoittelu”. Toisaalta, jos tarkastelemme vaikkapa englanninkielistä sanaa “function”ja sen sanakirja-määritelmää, niin pääsemme ehkä lähemmäksi totuutta. Lingvistiikan lonkeroiden ja kielenkääntämisen kourissa nimittäin saattaa nyanssi, jos toinenkin, tipahtaa kyydistä.

Kaiken kaikkiaan “toiminnallinen harjoittelu” ei olekaan musta-valkoinen kyllä-ei –määrittelyyn taipuva filosofia. Tämä tietenkin lisää ahdistusta ja kaaosta meille selkeisiin pelisääntöihin ja melko tiukkaan harjoittelun kategorisointiin tottuneille. ‘KYLLÄ ‘ja ‘EI’ ovat paljon turvallisempia ja hallintaa helpottavia ilmaisuja, kuin ‘SE RIIPPUU YKSILÖSTÄ’. Seuraavassa olenkin ihmetellyt toiminnallista harjoittelua sanojen määrittelyn puolesta ja toivottavasti enemmän selventänyt kuin sekoittanut asiaa entisestään.

Aloitetaan nyt sitten erimaaksi…

Function = 1. The physiological activity of an organ or body part
                  2. The natural action or intended purpose of a person or thing in a specific role
                  3. A specific occupation or role, assigned duty or activity
                  4. The action for which a person or thing is particularly fitted or employed

Suomenkielellä Wikipedia antaa “funktio” –sanalle mm. seuraavan määritelmän: toiminto, toiminta; tarkoitus, tehtävä.

Näiden määritelmien perusteella voisimme käyttää toiminnalliselle harjoittelulle esimerkiksi seuraavia vaihtoehtoisia (joskaan ei kovin sulavia) nimityksiä:

”Tarkoituksenmukainen harjoittelu” (Purposeful training): Kehon osan tai yksilön tarkoitus tai toiminta.
”Tehtävänmukainen harjoittelu” (Task-specific training): Kehon osan tehtävä tai yksilön tehtävä.
”Yksilöllinen harjoittelu” (Individidual or role-specific training): Kehon osan tai henkilön spesifi rooli tai tehtävä.

No jos vielä hiukan viilamme pilkkua ja tutkimme tutumpaa sanaa ”harjoittelu”, niin englanninkielisestä sanasta ”training”, saamme seuraavan selityksen:

“Training is the acquisition of knowledge, skills, and competencies as a result of the teaching of vocational or practical skills and knowledge that relate to specific useful competencies. Training has specific goals of improving one's capability, capacity, and performance.”

Elikkäs “harjoittelulla” on tavoitteena saavuttaa tietoa, taitoa, kykyä ja kapasiteettia haluttujen spesifien tehtävien suorittamiseen.

Näiden määritelmien ja niiden avaamisen perusteella “Toiminnallinen Harjoittelu” vaatii ymmärtämystä, analyysiä ja toteutusta perustuen:

1) Kehon ja kehon osien luonnollisiin ja tarkoituksenmukaisiin tehtäviin.

Kehon fyysiset tehtävät liittyvät ensisijaisesti päivittäiseen elämään, toimintaan ja elossa pysymiseen. Nämä ovat suurimmalta osalta universaaleja tehtäviä, kuten liikkuminen (kävely ym), kumartuminen tai kyykistyminen kengannauhoja sitomaan, kurottaminen, tarttuminen, asennon vaihtaminen, syöminen jne. Toissijaiset tehtävät liittyvät usein spesifimmin työhön, harrastuksiin, urheiluun jne. Molemmat tasot ovat olennaisia kehon tehtävien ja niiden harjoittamisen suhteen.

Kehon osilla on myös omat roolinsa ja tehtävänsä, jotka eivät ole meidän päätettävissämme. Esimerkiksi lonkkanivel on moniulotteinen ja liikkuu näin moneen suuntaan ja monessa tasossa. Näin ollen sen tarkoituksenmukainen harjoittelu kykynsä ja kapasiteettinsa lisäämiseksi täytyy tapahtua moniulotteisesti ja tehtävänmukaista liikettä parantaen. Vaikkapa kävelyssä lonkkanivel toimii suunnissa eteen-taakse, sivulta sivulle ja kierrossa. Meidän tulee siis tietää harjoittamamme kehon osan design ja tarkoitus riittävän hyvin, jotta pystymme toteuttamaan sen harjoittelua tarkoituksensa mukaisesti. Anatomiamme moniulotteisuuteen perustuva liikkuminen on yksi syy sille, miksi ‘toiminnallinen harjoittelu’ on usein nähty ikäänkuin vastakulttuurina kuntosalilaitteissa tapahtuvalle harjoittelulle, joissa liikkeen suunta/taso on usein laitteen, ei tehtävän tai anatomian, määräämä.

2. Liikeympäristömme autenttisiin olosuhteisiin

Kenties kaikkein olennaisin taustatotuus toiminnalliselle harjoittelulle liittyy elin- ja liikeympäristömme fysiikan lakeihin. Nämä eivät ole teorioita harjoittelusta, vaan jokaiseen ihmiseen ja jokaiseen liikkeeseen liittyviä totuuksia. Totuus on aika radikaali sana, mutta näistä perusteista meille tuskin tulee hirveästi kinastelua. Totuuksista johdetut sovellukset (harjoitteet ym) ovat sitten niitä asioita, joista voidaan väitellä niinkuin makuasioista.

En ole fyysikko, enkä fysiikan lakien asiantuntija, mutta 100% varmuudella voin silti todeta, että liikkeeseemme vaikuttaa maapallolla jatkuvasti lakeja, kuten painovoima, massa tai liikemomentti. Menemättä tämän aivoja rasittavan alueen syvyyksiin, voidaan todeta, että toiminnallisessa harjoittelussa ja liikkeen kehittämisessä on tärkeä miettiä mistä liike syntyy ja mikä osuus keholla siihen on? Aiheuttaako keho liikkeen vai onko se painovoiman antamaa ilmaista energiaa, jota täytyy vaan hallita ja suunnata oikein? Mikä osuus on lihastyöllä liikkeessä ja miten paljon syntyy liikemomentin jatkeena?

Fysiikan lakien totuudet vaikuttavat perusteellisesti siihen, kuinka lähestymme liikkeen harjoittamista. Toiminnallisessa harjoittelussa pyritään optimaaliseen symbioosiin liikeympäristössä vaikuttavien voimien ja kehon liikkeentuottomekanismien kanssa.

3) Yksilölliseen harjoittelun toteutukseen

Yksilöllisyys vaatii tietoa yksilöstä, yllätys yllätys! Fyysinen harjoittelu olisikin aika helppoa kaavamaista toteutusta, jos kaikki olisimme toistemme klooneja ja eläisimme kehdosta hautaan täsmälleen samalla lailla. Onkin aika mielenkiintoista, että harjoitamme usein asiakkaitamme näin, niinkuin heidän historiansa liikkeen, elämäntapojen ja loukkaantumisten suhteen olisi identtinen. Sitten vielä teemme heille harjoitusohjelman, jota lukien voisi päätella, että heillä kaikilla olisi samat tavoitteet, tehtävät ja toiminnot elämässään. Yksilöllisyys yhtenä harjoittelun kivijalkana pätee hyvin etenkin toiminnalliseen harjoitteluun, jossa “elämä- ja urheiluspesifit” tehtävät ovat etualalla. Ensisijaisesti kehon muokkaukseen tai muuten esteettisiin tavoitteisiin yksilöllisyyden periaate pätee tietysti myös, mutta kenties hiukan toisesta perspektiivistä katsoen. Tehtäväspesifin liikkeen parantaminen toiminnallisessa harjoittelussa tähtää halutun suorituksen tehokkuuden, taloudellisuuden, sujuvuuden ja turvallisuuden lisäämiseen. Kehon muokkauksessa prioriteettina taas on nimensä mukaisesti lihasten ja rasvan määrän tai suhteen hallinta erilaisia fyysisen harjoittelun ja ravintovalmennuksen keinoja käyttäen. Näin ollen ensisijainen harjoittelun tavoite määrittelee miksi, miten ja mitä harjoitetaan. Luonnollisesti on myös mahdollista yhdistää erilaisia tavoitteita ja varmaan useimpia meistä kiinnostavat myös esteettiset tulokset, vaikkapa sitten toiminnallisen harjoittelun positiivisina sivuvaikutuksina.

Yhteenveto:

Toiminnallisen harjoittelun onnistunut toteutus vaatii 1) tukevan perustuksen ja ymmärryksen ihmisliikkeestä niin kehomme kuin ympäristömme osalta. 2) yksilöllisen liikkeen (elämä  ja urheilu) arviointia ja harjoittelun toteutusta henkilökohtaisten tarpeiden, toiveiden ja tavoitteiden ohjaamana.

Yksi sanonta, joka ainakin osittain kuvaa toiminnallista harjoittelua yksilöllisen käytännön toteutuksen osalta on: “Ei ole olemassa 'huonoja' harjoitteita, vain väärin valittuja ja huonosti valmennettuja harjoitteita.”

Toiminnallinen harjoittelu jakaa kenttää. Mielestäni kriittinen lähestyminen aiheeseen on tärkeää ja kehittävää. Tämän vuoksi Toiminnallinen Harjoittelu – Totta vai Tarua? OSA 2 käsittelee niitä “Funktionaalisia Fiboja” tai toiminnallisia ansoja, joita tähän ilmiöön liittyy ja joihin olen itsekin astunut useaan otteeseen.

Tommi Paavola

gravity-its-the-law.jpg