Olenko mies ilman 'rintaa'?

by tommi paavola


C.S. Lewis kirjoitti “We make men without chests and expect from them virtue and enterprise. We laugh at honor and are shocked to find traitors in our midst.”

Men without chests… millainen on mies ilman rintaa? Uskoakseni Lewis viittasi siihen, että kulttuurimme ja järjestelmämme tuottaa ihmisiä, joilla on pää, joka ajattelee, mutta ei sydäntä eikä sielua, eikä kutsumusta rohkeisiin, epäitsekkäisiin tekoihin. Me jopa taidamme nauraa kunnialle ja jaloudelle.

Aika rajusti sanottu, mutta totuus on, että tunnen tuon lausahduksen konfliktin itsekin sisälläni. Maailmassa on mielessäni paljon asioita, joita miehen kuuluisi tehdä, mutta joita hän ei jostain syystä tee. Meistä miehistä on tullut passiivisia kutsumuksessamme ja aktiivisia monessa muussa vähemmän tuotteliaassa touhussa.

Mikä sitten on miehen tehtävä tai kutsumus?

Eikö jotain värähdäkin sydämessäsi, kun näet tai kuulet esimerkin teosta, jossa ‘mies’ asettuu oman terveytensä, kunniansa tai henkensäkin uhalla puolustamaan tai pelastamaan jotain tai jonkun? Rohkeus, epäitsekkyys ja oikeudenmukaisuuden puolesta itsensä alttiiksi laittaminen saa edelleen median paikalle.

Tuollaiseen toimintaan sisältyy aina jollain tavalla elementti nimeltä ‘itsensä kieltäminen’. Aika suosittu termi ja konsepti, eikö vaan? :-)

Kun joka tuutista muistutetaan elämään oma unelmasi todeksi, niin ‘itsensä kieltäminen’ kuulostaa siltä kuin sorvaisisi pesapallomailan pyörän pinnojen väliin täydessa vauhdissa.  Siis oman hyvinvoinnin, mukavuuden tai jopa elämän uhraaminen jonkun toisen ihmisen tai oikeudenmukaisuuden toteutumisen takia. Radikaali, mutta mielestäni osuva kuvaus itsensä kieltämisestä näin Nelson Mandelan hautajaisviikolla.

Miten tämä sitten liittyy miehuuteen?

No armeijassahan kasvetaan pojista miehiksi. Parhaassa tapauksessa tämä onkin kyllä mahdollista. Miksi juuri armeijassa? Ainakin minulle oli uusi tilanne se, että jouduin ottamaan vastuun omien toimien lisäksi muidenkin touhuista. Toisin sanoen opin ehkä ensimmäistä kertaa huolehtimaan asioista ja ihmisistä epäitsekkäällä tavalla. Siinä suhteessa armeijassa ehkä kasvetaan miehiksi tai ainakin itse kävin läpi tuota prosessia taannoin Vekaranjärven metsissä. ‘Itsensä kieltäminen’ oli tosin tässä tapauksessa vähemmän vapaaehtoista.

Miehet haluavat usein olla johtajia. Vallassa on viehätystä mutta johtajuus taitaa olla ihan muuta. Kenraali Ehrnrooth kertoman mukaan johti joukkojaan edestä ja omalla esimerkillä. Suhteessa omaan asemaansa hän kielsi itsensä ja oikeutensa pysyä takalinjoilla ja altisti itsensä vihollisen tulelle. Todellisella johtajuudella on hintansa ja se maksetaan usein ‘itsensä kieltämisellä’, valuutalla, jonka arvo mittautetaan joskus verellä, kuten maanpuolustustehtävissä.

Mies voi tosin johtaa edestä missä tilanteessa vaan. Yhtenä vaikeimmista esimerkeistä on usein oma perhe ja lähipiiri, jossa itsensä kieltämisen mahdollisuuksia tarjoutuu  lukuisia ja useat niistä ovat oikeasti haastavia, joskus haastavampia kuin ne ‘oikeat’ sankarilliset teot. Tällöin itsensä kieltäminen maksaa meille myös.

Itsensä kieltäminen maksaa meille aina ja valuutta milla se maksetaan on,
a) nöyryys
b) omien oikeuksien vapaaehtoinen käyttämättä jättäminen
c) toisen henkilön palveleminen
d) rohkeus toimia itseen kohdistuvista seuraamuksista huolimatta
e) lähimmäisen rakkaus.

Vieläkö kuulostaa helpolta? Ei minulle ainakaan.

Voi että on välillä vaikeaa kieltää oma tahto ja siten itsensä. Usein liian vaikeaa. Mutta mietin: Olemmekohan luovuttaneet tuon konseptin aivan kokonaan elämästämme? Tulee mieleen, että onko painonpudotus tai fyysinen harjoittelu ainoita alueita elämässämme, joissa vielä jonkun verran ja ‘vapaaehtoisesti’ kiellämme itseltämme jotain.

On mielestäni miehekästä kieltää itsensä. Se on varmaan yksi niistä yksi miehuuden ja poikuuden eroista. Me miehet emme usein kasva ollenkaan pojista miehiksi, vaan jäämme sinne hiekkalaatikolle leikkimään, kinastelemaan ja mehutarjoilua vaatimaan. Odotamme jonkun toisen, ehkä naisen, tekevän aloitteen nöyryydessä ja rohkeudessa. Epäilemättä tehtävä ei ole ainoastaan miesten, mutta itse voin tehdä vain oman velvollisuuteni ja tehtäväni, en kenenkään muun. Maailma tarvitsee minusta rohkeita miehiä, jotka uskaltavat, itsensä kieltämällä, tehdä asioita toisten hyväksi, niin perheessa, töissä, kuin Timbuktussakin.

Maailmankaikkeuden suurin ‘itsensä kieltämisen’ hetki tapahtui noin 2000 vuotta sitten Getsemanen puutarhassa, kun Jeesus rukoili, ettei hänen tarvitsisi mennä ristille ja ottaa maailman syntejä harteilleen mutta samassa lauseessa asetti Jumalan tahdon ja viisauden oman tahtonsa yläpuolelle ja luovutti siten oman itsemääräämisoikeuden elämäänsä. Jeesus maksoi näin hengellään minun ja sinun vapaudesta – siksi Hän oli maan päälle tullut ensimmäisenä jouluna. Mission accomplished!

“Toisen posken kääntäminen” ei myöskään tarkoittanut luovutusta tai pasifismia sen itsensa vuoksi , vaan tietoista pitäytymistä tunteen reaktiosta; esimerkki itsensä kieltämisestä, kun mieli teki kurmottaa kuonoon ja kostaa. Jeesus antoi itsessään täydellisen esimerkin johtamisesta, nöyryydestä ja rakkaudesta mutta samalla perimmäisestä rohkeudesta.

En omassa tahdossani, teoissani tai edes ajatuksissani kykene itseäni kieltämään Jumalan Pojan tavoin, mutta en halua myöskään olla ‘mies ilman rintaa’ ja rohkeutta vailla. Siihen voin pyytää apua Herralta, Hän on kokenut tuon haasteen itse.

Be brave & Finnish Strong!

Tommi

"Do nothing from selfish ambition or conceit, but in humility count others more significant than yourselves. Let each of you look not only to his own interests, but also to the interests of others.

Have this mind among yourselves, which is yours in Christ Jesus, who, though he was in the form of God, did not count equality with God a thing to be grasped, but emptied himself, by taking the form of a servant, being born in the likeness of men.

And being found in human form, he humbled himself by becoming obedient to the point of death, even death on a cross." Philippians 2:3-8